Ajatteluni ei ole syntynyt teoriasta, vaan arjesta  – työstä, epävarmuudesta ja tilanteista, 
joissa paatosten seuraukset eivät ole abstrakteja vaan välittömiä.

Silti politiikassa kokemus ei riitä. Tarvitaan periaatteita, jotkakestävät myös silloin, kun yksittäinen tarina ei ole esillä.

Tarvitaan vastavoimaa ajattelulle, jossa raha esitetään neutraalina ja markkinat luonnonlakina. 
Ajattelulle, jossa vastuu siirretään yksilölle ja rakenteelliset valinnat naamioidaan realismiksi. 

Tarvitaan vastavoimaa rahan vääristämälle demokratialle ja populismille. Kun vaikutusvalta kasautuu ja kuulluksi tuleminen alkaa riippua asemasta tai varallisuudesta, demokratia heikkenee. Kun monimutkaiset ongelmat typistetään helppoihin vastauksiin ja vastakkainasetteluun, myös ratkaisut köyhtyvät.  
Vastavoima tarkoittaa vaihtoehtojen avaamista – ja vastuun kantamista seurauksista. 

Olen vasemmistolainen, koska katson yhteiskuntaa niiden kautta, joilla on vähiten mahdollisuuksia joustaa. 

Työ, toimeentulo ja turvallisuus eivät ole palkintoja oikeanlaisesta käyttäytymisestä, vaan ihmisarvoisen elämän perusta. Yhteiskuntaa ei pidä rakentaa epäluottamukselle tai oletukselle, että eriarvoisuus on luonnollista tai kuuluisi välttämättömänä osana yhteiskuntaa.. 

Vasemmistolaisuus on minulle tapa kysyä, kenen kustannuksella päätökset tehdään – ketkä ne tekevät ja missä ne syntyvät. 

Vaalien alla politiikka muuttuu usein markkinaksi. Lupauksia annetaan nopeasti, mielikuvia rakennetaan ja moraalisia heräämisiä esitellään kuin kampanjatuotteita. Keskustelu kiihtyy, mutta samalla moni asia yksinkertaistuu liikaa. 

En usko demokratiaan, joka nojaa vaalihumuun tai hetkellisiin lupauksiin. En myöskään politiikkaan, jossa monimutkaiset ongelmat puetaan helppoihin vastauksiin tai vastakkainasetteluihin. Se voi tuntua toiminnalta, mutta harvoin se johtaa kestäviin ratkaisuihin. 

Olen idealisti. En siksi, että kuvittelisin maailman olevan yksinkertainen, vaan siksi, että uskon demokratian vaativan rehellisyyttä myös silloin, kun se ei ole suosittua. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista nopeasti, eikä kaikkia seurauksia voi peittää sanoilla. 

Minulle demokratia tarkoittaa vaihtoehtojen avaamista, ei niiden sulkemista vaalilupausten taakse. Sitä, että politiikka kestää myös vaalien välisen ajan – ei vain kampanjaviikkoja. Se tarkoittaa kuuntelemista, perustelemista ja vastuun kantamista siitä, mitä päätöksillä oikeasti tehdään.